Olen siis hieman yli parikymppinen nuori nainen. Elämä on potkinut päähän enemmän ja vähemmän tähän ikään mennessä mutta niin kai se tekee lähes jokaisella. Hieman taustaa elooni tähän asti. Olen aina ollut enemmän tai vähemmän ylipainoinen ja painavimillaan vaaka on näyttänyt 116kg.. tästä luvusta olen parin vuoden aikana saanut enemmän ja vähemmän jojoilemalla pois 26kg mutta vielä matkaa normaaliin painoon siis on.. Olen nyt kaksiviikkoa syönyt Vahvaa vihreä tee- tabletteja ja Vahva CLA- kapseleita, joko niistä johtuen tai sitten että koska niitä syö on skarpimpi syömään terveellisemmin ja liikkumiseen piskaa myös ranteessa killuva Loop- aktiivisuusranneke on painoa viikossa pudonnut hieman vajaan kilon. Nyt jos pidän pääni enkä repsahtele niinkuin yleensä niin läskit lähtee. Salilla pyrin käymään pari-kolme kertaa viikossa. 

Lapsi on ollut haaveissa jo monta vuotta. Suunnitelmiin tuli mutka matkaan vajaa kaksi vuotta sitten kun erosin edellisestä poikaystävästä (jonka kanssa olin seurustellut 4 vuotta, joista lasta toivoin melkein 2 vuotta). Nyt seurustelen onnellisesti uuden miehen kanssa ja ollaan yritetty lasta nyt vuodenpäivät. Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut joten hakeuduin asian tiimoilta lääkärin juttusille.. Ennen lääkäriin menoa oireilin todella vahvasti ja meinasin henkisesti jopa romahtaa useamman kerran, masennuin ajatuksesta että onko minun osa tässä maailmassa jäädä lapsettomaksi ja podin suunnatonta syyllisyyttä siitä että vien mieheltäni mahdollisesti oikeuden jälkikasvuun jos hän minun kanssani elämänsä tuhlaa. Masennus vei vähäksi aikaa jopa täysin sängyn pohjalle, tuohon aikaan olin myös työtön joten ei edes ollut varsinaista syytä repiä itseään väkisin sängyn pohjalta ylös. Itsetuhoiset ajatukset vierailivat päässä päivittäin. Tätä jatkui useamman kuukauden ja se koetteli pahasti myös parisuhdetta mutta onneksi avokki on ollut aina siinä ottanut kiinni ja saanut uskomaan että kaikki on hyvin eikä hätää ole sillä taktiikalla elettiin kuin sumussa useampi kuukausi.

Sitten pääsin lääkäriin ja minuun valahti hiukan toivoa, sain Terolut kuurin alkuun sillä kuukautiseni ovat tulleet täysin luomusti viimeksi 13 vuotiaana ja sen jälkeen munasarjasta on tähystysleikkauksella poistettu suuri kysta (jos se nyt ylipäätään liittyy mitenkään kuukautisten pois jääntiin, painollahan ei tunnetusti ole asian kanssa tekemistä..) Siinä leikkauksessa lääkäri joutui silppuamaan hieman toisen puolen munasarjaa mutta muuten kaiken pitäisi olla rakenteellisesti kunnossa kuukautisia ei vai ollut luomusti kuulunut ja niihin tarvittiin aina joko e-pillerit tai Terolutit.. viimeisimmän Terolut kuurin jälkeen kuukautiset tulivat omia aikojaan pari kertaa, tosin hyvin hyvin pitkällä kierrolla mutta tulivat kuitenkin, se oli sinänsä jo minulle ilon aihe koska se kertoo että jotain siellä tapahtuu niinkun pitääkin.. 

Nyt olen syönyt Terolut kuurin kolminkertaisella annoksella aikaisempiin verrattuna ja menkat pidettyäni aloin syödä lääkärin määräämiä Clomifen- lääkettä kahden tabletin kerta-annoksella.. Nyt masennuksen ja stressin oireet alkavat tulla takaisin kun hermoja raastava odotus alkaa.. Auttaako kuuri? Jos ei auta niin miksi? Mikä sitten auttaa? Auttaako mikään?!?!  Joka päiväinen kamppailu on pitää pää kasassa ja ajatella että jos kroppa on stressitilassa ei se ainakaan auta asiaa..  jos nyt ei tärppää ensimmäisestä kierrosta, seuraavalla kierrolla hormooni testeihin. Pinta raapaisu tilanteesta ja elämän vaiheestani..  jatkoa luvassa, ajatuksia ja toiveita, pelkoja ja ennakkoluuloja matkan varrelta. Kirjoittaminen on kuin terapiaa ihmiselle (eli minulle) joka ei puhu eikä "avaudu" kenellekkään. En osaa/ uskalla puhua näin kipeästä asiasta kellekkään sillä mielestäni sääli on sairautta ja viimeinen asia mitä ihmisiltä haluan. Avokki on ainoa tuki ja ainoa jolle asiasta olen puhunut. Onneksi on edes yksi joka tukee ja kuutelee.. <3